Tavoite, joka vie perille
SATS MAG: Paras tavoite on niin tärkeä ja hyvä, että se vetää sinua puoleensa kuin magneetti.
Tavoitteiden asettamisesta ja niiden saavuttamisesta puhutaan paljon. Tavoitteen on oltava konkreettinen ja sen saavuttamista on voitava mitata. Myös välitavoitteet ja itsensä palkitseminen pitää muistaa. Tämänhän me jo tiedämme, mutta silti suunnitelmat valuvat usein hiekkaan. Aina tulee jokin este: työkiireet, lapsien hakeminen päiväkodista, vilustuminen – ja lopputulos on täysi pannukakku.
Klaus Lindqvist on mentaalivalmentaja ja Ruotsin Urheiluliiton urheilupsykologisen tiimin jäsen. Hän on valmentanut monia ruotsalaisia huippu-urheilijoita. Lindqvist tuntee harjoittelun ongelmat ja tietää, miksi tavoite jää monelta saavuttamatta.
– Tavoite asetetaan usein aivan liian korkealle ja sen saavuttaminen on siksi mahdotonta, hän sanoo. Silloin tulee epäonnistumisen tunne ja harjoittelu jää ehkä kokonaan. Siksi tavoitteen on oltava realistinen. Päivätöiden ja perhe-elämän lomassa voi olla vaikeaa harjoitella viisi kertaa viikossa. Kannattaa mieluummin tähdätä vaikka kahteen harjoituskertaan
– Tärkeintä on kuitenkin, että haluat todella saavuttaa tavoitteesi, sanoo Klaus Lindqvist. Sanon usein, että tavoitteen on oltava magneettinen – sen on tarkoitus vetää sinua puoleensa. Selvä ja houkutteleva tavoite myös motivoi. Lisäksi kannattaa miettiä, oletko asettanut tavoitteesi itse. Et tule onnistumaan tavoitteessasi selviytyä pitkän matkan juoksusta, jos lähdet mukaan vain kavereidesi toiveesta. Laihduttaminenkaan ei yleensä onnistu, jos puuhaan ryhdytään esimerkiksi puolison kehotuksesta. Päätös on tehtävä itse.
Klaus Lindqvist on valmentanut muun muassa Ruotsin yleisradion Radiosporten-ohjelman toimittaja Martin Marhlon Tukholman maratonille. Marhlo ei oikeastaan ollut harjoitellut juoksua aiemmin. Kun hän tapasi Klausin ensimmäistä kertaa, hänen tavoitteenaan oli juosta maraton alle neljässä tunnissa.
Klaus ihmetteli, miksi tavoitteena on juosta aikaa ja kysyi, mitä tapahtuu jos tavoite jää saamatta. Marhlo kertoi tuntevansa silloin epäonnistuneensa, vaikka jaksaisikin juosta koko matkan. Klaus ehdotti tavoitteeksi juosta koko maraton ja nauttia siitä. Niin tehtiin. Martin ylitti maaliviivan hymyssä suin ja hänellä riitti voimia monen juoksijan ohittamiseen. Ja kyllä vain, loppuaikakin oli alle neljä tuntia, mutta se oli toissijaista. Tärkeintä oli ilo.
– Moni luulee, että tavoitteen saavuttamisen pitää tuntua vaikealta. Mielestäni asia on aivan päinvastoin: pitää ajatella, kuinka hauskaa siitä tulee. Välillä tietysti väsyttää tai tulee vastoinkäymisiä. Mutta jos asennoidut pelkästään kohtaamaan vaikeuksia, niitä tulee aivan varmasti.
– Sanon aina, että kyse ei ole siitä, paljonko harjoitellaan vaan siitä, kuinka vähän onnistumisen eteen on lopulta tehtävä. On parempi harjoitella laadukkaasti kuin liikaa.
Klaus teki muutama vuosi sitten kokeen erään juoksijaporukan kanssa.
– Jaoin heidät kolmeen ryhmään ja annoin jokaiselle ryhmälle oman lapun. Yhdessä luki ”Tänään ilma tuntuu hapekkaalta ja kehoni on täynnä energiaa.” Toisessa lapussa luki ”Tuntuu vähän ikävältä. Jalkani ovat raskaat. Saapa nähdä, jaksanko juosta koko matkan.” Kolmas ryhmä luki lapustaan ”Ilma on kuin dieseliä. Tuntuu kuin en saisi henkeä. En usko, että jaksan.”
Arvaatko, mikä ryhmä tuli ensimmäisenä maaliin?
Teksti: Inger Sundelin
