Syö hyvin ja nauti!

Suomessakin kiistellään hiilihydraattien ja rasvojen eduista ja haitoista. Väitteet ovat yksipuolisia ja osapuolet kieltäytyvät kuuntelemasta toistensa mielipiteitä – kuten tavallista.

– On ikävää, että asiat nähdään niin mustavalkoisina. Tarvitsemme sekä hiilihydraatteja että rasvoja voidaksemme hyvin, ja sama pätee proteiineihin, vitamiineihin ja hivenaineisiin. Mutta niiden pitää olla oikeanlaisia ja määrien on oltava oikeita, sanoo Hellénius. Hän on lääkäri ja professori Karoliinisessa instituutissa Tukholmassa.

– Rasvojen laatueroja ei ole tuotu esiin. Moni syö huonoja rasvoja ja se näkyy vastaanotolle tulevissa potilaissa. Heidän veren rasva-arvonsa ovat joskus yhtä korkeita kuin 1970-luvulla.

Mai-Lis ei halua puhua sen enempää hiilihydraattien kuin rasvojenkaan puolesta. Molempia tarvitaan oikea määrä ja oikeaa laatua. Hyviä hiilihydraatteja on täysjyväleivässä, hedelmissä ja vihanneksissa, limsoissa ja makeisissa taas ei.

Hyviä rasvoja on oliiviöljyssä, rasvaisessa kalassa, avokadossa ja pähkinöissä, mutta ei makkarassa ja pekonissa.

– Hiilihydraattikeskustelua pitäisi hiukan tarkentaa. Ei ole hyväksi syödä liikaa hiilihydraatteja ja lastata lautanen täyteen pastaa tai perunaa. Hiilihydraattien jättäminen pois kokonaan ei ole hyväksi sekään. Esimerkiksi päärynän sisältämä sokeri on jotain aivan muuta kuin vastaava määrä palasokeria. Hedelmissä on myös kuituja, vitamiineja ja antioksidantteja, joita keho tarvitsee.


Ravinnon ja ravitsemussuosituksien kanssa lähdetään Helléniuksen mukaan helposti trendien perään, sekä hyvässä että pahassa. On hyvä, että kokeillaan uusia ruoka-aineita ja halutaan syödä oikein. Sen sijaan ei ole hyvä, että ruoan suhteen reagoidaan turhankin herkästi ja kuunnellaan äänekkäintä tahoa.

– Ei ole helppoa erottaa, mikä on oikein. Se, mikä on tällä viikolla hyvä, ei olekaan sitä enää ensi viikolla. Siksi äärimmäiset ruokavaliot eivät toimi pitkällä tähtäimellä, oli niiden idea mikä hyvänsä. Suosittelenkin potilailleni pieniä, mutta päivittäisiä muutoksia. Kuulostaa varmasti tylsältä, kun kerron ihmisen olevan kaikkiruokainen, mutta niin se vain on. Voidaksemme hyvin täytyy syödä monipuolisesti, ja liikuntaa tarvitaan, jotta voimme syödä kaikkea sitä mitä tarvitsemme.

Mai-Lisin mielestä painoon kiinnitetään liian paljon huomiota. Pitäisi ennemminkin miettiä liikunnan määrää.

– Muutaman kilon ylipainolla ei ole väliä, mutta rasvan sijainnilla sen sijaan on paljon merkitystä. Erityisesti keskivartalolihavien kannattaa olla tarkkana. Pitää muistaa liikkua. Istumatyöläiselle ei riitä pari treenikertaa viikossa, vaan joka päivä on liikuttava. Puhelut voi puhua seisaaltaan tai työkaverin luo voi kävellä hoitamaan asia kasvokkain sähköpostin lähettämisen sijaan. Hissin sijaan voi käyttää portaita ja lounastunnilla voi tehdä pienen kävelylenkin.

Mai-Lis Hellénius suosii itse Välimeren ruokavaliota. Sillä on vahva tieteellinen perusta ja se on hänen mielestään niin terveellinen ruokavalio kuin mahdollista.


– Tutkimusten mukaan sitä noudattavat elävät pidempään ja sairastavat vähemmän syöpiä ja sydän- ja verisuonitauteja kuin esimerkiksi tavallisen pohjoismaisen ruokavalion mukaan syövät. Meillä ruokavalio koostuu perinteisesti pitkälti lihasta ja maitotuotteista. Tyydyttymättömien rasvojen yhdistelmä tekee hyvää: niitä on oliiviöljyssä, palkokasveissa, pähkinöissä, kalassa ja äyriäisissä .

– Välimeren ruoka on myös herkullista ja se syntyy helposti. Ruokaan kuuluu ilo ja nautinto, ja syömisen on oltava mukavaa. Ei ole hyvä, jos ruokailusta tulee ikävää ja hankalaa.

Teksti: Inger Sundelin

Kuva: Ulf Siborn